Talkoohenkeä ja iloisia tapahtumia
Tammion kotiseutuyhdistys perustettiin 16.10.1979. Sen tehtävänä oli alusta asti Tammion kylän elämäntavan, esineiden ja tarinoiden tallettaminen ja tiedon jakaminen jälkipolville. Perustajajäsenet Ann-Mari Lautala, Terttu Pekurinen ja Pekka Pitkänen ryhtyivät työhön kootakseen kulttuuriperintöä sellaiseen muotoon, että se avautuisi elävästi katsojille ja kuulijoille vuosikymmenten päästäkin. He perustivat kotiseutumuseon. Kymenlaakson maakuntamuseo tuli apuun, tarjosi neuvoja ja ohjeita ja tuki toimintaa taustalla.
Työt aloitettiin tyhjästä. Puuhaihmiset huomasivat heti, miten hankalaa ja kallista on rakentaa saareen. Saman asian on hoksannut vuorollaan jokainen kesäasukaskin, joka on aloittanut jonkin rakennusprojektin Tammiossa.
Koivuluodon kalamajasta museo
Museorakennus oli kaiken perusta. Juuso Kääriä muistutti moneen otteeseen Ann-Maria Koivuluotoon hylätyksi jääneestä tammiolaisten isäntien entisestä kalamajasta. Se pitäisi saada talteen. Sakari Kiiski etsi kaikkien entisten omistajien perillisten yhteystiedot ja hankki luvat siirtoon. Maja purettiin ja kuljetettiin saareen museotaloksi. Vilho Suomalainen osoitti museolle paikan omalta maaltaan.
Heti huomattiin, että alimmat hirret olivat mätiä. Ne uusittiin Tammion metsistä kaadetuilla ja paikalla veistetyillä hirsillä. Katolle löytyi päreitä Seurantalon vintiltä ja Vehkalahden museosta. Hirsien väliin revittiin pitkää ja karkeaa rahkasammalta vanhaan tapaan.
Työtunteja ei laskettu, kun entisestä elämäntavasta kertovia museoesineitä kerättiin aitoista ja venevajoista, puhdistettiin, luetteloitiin ja valokuvattiin kaiken taiteen sääntöjen mukaan. Tammiolaiset lahjoittivat auliisti vanhoja tavaroitaan museon hyväksi, eniten antoivat Lautalan suvun jäsenet Ketholmalta. Joku saattoi sanoa, että en anna vielä, mutta sitten kun olen kuollut, tuon kannun saa ottaa museoon.
Vihdoin vuonna 1983 museo oli valmis avattavaksi yleisölle. Elokuussa järjestetty kutsuvierastilaisuus oli juhlallinen. Samaan tapaan kotiseutuyhdistys on järjestänyt komeita juhlia myöhemminkin milloin minkäkin saaren tapahtuman vuoksi. Aina ovat olleet pöydät koreita ja notkuneet ruokaa ja juomaa. Kukka-asetelmat ovat olleet henkeäsalpaavan tyylikkäitä. Kymen läänin maaherra Matti Jaatinen sanoikin yhteysaluslaiturin vihkiäisissä vuonna 1989: ”Tammiossa on aina kaikki viimeisen päälle, hienompaa kuin missään muualla.”
Retkeilyä lähelle ja kauas
Museotoiminnan ohessa kotiseutuyhdistys on järjestänyt monenlaisia saarelaisia yhdistäviä tapahtumia. Mieleenpainuvimpia ovat kenties olleet lähisaariin kuten Kuorsaloon, Haapasaareen, Mustamaahan ja Kotkan Rankkiin tehdyt kesäretket ja tilausristeilyt yhteysalus Viklan kyydillä. Vuonna 1987 aktiiviset kyläläiset osallistuivat 1800–1900-luvun vaihteen kalastajiksi pukeutuneina Kotkan meripäivien avajaisparaatiin. Seuraavana vuonna 1988 kotiseutuyhdistys haki Tammiolle ”Vuoden kylä” -titteliä ja voitti sen.
Vuonna 2000 yhdistys järjesti ikimuistoisen retken Viroon Sepra-markkinoille. Sepra- eli ystäväkauppaa käytiin 700 vuotta suomalaisten saaristolaisten ja virolaisten välillä. Suomalaiset myivät silakkaa ja saivat vaihtokaupassa takaisin viljaa, perunaa ja kurkunkostuketta.
Tammiolaiset elvyttivät vanhaa perinnettä ja purjehtivat vuonna 2000 Kotkasta Viron Vergiin Vivan-kaljaasilla. Mukana oli nelisenkymmentä tammiolaista, ja järjestäjinä toimivat taas Ann-Mari Lautala ja Terttu Pekurinen aikaa ja vaivaa säästämättä.
Retken huippuhetki oli tammiolaisten voimin esitetty konsertti Viru-Nigulan keskiaikaisessa kivikirkossa. Pääasia oli kuitenkin osallistuminen perinteisiin kalastaja-asuihin pukeutuneina Kundassa virolaisten markkinoille. Tammiolaiset pitivät kirpputoria, esittivät yhteislauluja kuten Tammionsaaren valssin, tutustuivat ihmisiin ja kansanperinteeseen sekä ennen kaikkea pitivät hauskaa.
Yhteistä tekemistä ennen ja nyt
Jo vuosien ajan monet kesäiset taidenäyttelyt avajaisineen ovat koonneet kylänväen yhteen kesäkauden alussa. Silloin on nähty tutut kasvot, kuultu talven sattumuksista ja sovittu yhteisistä talkoo- ja muista urakoista. Muita perinteitä ovat kakkukahvit Haminan seurakunnan järjestämän juhannushartauden yhteydessä ja aivan viime vuosina poisjääneet sireenitanssiaiset. Silloin tällöin Seurantalolla tai rantakalliolla tanssitaan edelleen, vaikkapa rock-konserttien ja juhannuksen aikaan, usein saaren soittoniekan Ari Suomalaisen haitarinsoiton tahtiin. Saaren asukkaat nauttivat myös kotiseutuyhdistyksen palveluna omasta kesäkirjastosta ja Seurantalon kirpputorin laajasta ja edullisesta tarjonnasta.
Anne Mattsson 15.7.2021