Suomi100-juhlavuonna 2017 Kymenlaakson museoiden yhteishankkeessa pyydettiin kyliä nostamaan tärkeitä henkilöitä ja myös esineitä esiin. Tammiolaiset pohtivat, mikä olisi tärkeä esine, josta kannattaisi tehdä erikseen nosto. Puhelinkeskus tuli monen mieleen, koska se kertoo samaan aikaan niin tammiolaisten yhteis- ja talkoohengestä kuin teknologisesta kehityksestäkin ja avoimuudesta uusien tuulien puhaltaessa. Tässä puhelinkeskuksen tarina:

Sentraali koko kylän hyväksi

Tammion oma puhelinkeskus eli sentraali oli käytössä parikymmentä vuotta, vuodesta 1927 aina 1940-luvun lopulle. Kyläläiset omistivat keskuksen yhteisesti. Se sijaitsi eri taloissa aina sen mukaan, kuka puhelinkeskusta kulloinkin hoiti.

Ensin oli yksi puhelin Koukilassa, josta sana välitettiin eteenpäin. Pian puhelimia tarvittiin lisää. Puhelinkeskus oli vuorollaan ainakin Lommilla, Kiiskillä, Harjulla ja Suomalaisella.

Tekniikan aallon harjalla

Puhelimesta tuli Suomessa vuosisadan alussa tärkeä väline kansalaisten keskinäisessä ja viranomaisiin päin yhteydenpidossa ja toimeentulossa. Tammiolaisetkin tahtoivat puhelimen saareen. Kalansaaliit piti saada kaupaksi ja muutkin asiat toimitetuiksi.

Kylä eli kenties toimeliainta kauttaan 1920-luvulla. Silloin pantiin yleinen kaikkia saarelaisia hyödyttävä puhelinhanke käyntiin. Köyhä Suomen valtio ei tukenut syrjäkylien tietoliikenneyhteyksien rakentamista. Jos jonkin investoinnin halusi tehdä, piti olla omatoiminen.

Suomi itsenäistyy, Venäjältä jää tavaraa tyhjilleen

Tammiolaiset tiesivät, että Venäjän vallan ajalta oli merenpohjassa kaapelia, jolla ei ollut enää omistajaa, kun Suomi oli itsenäistynyt. Kylän miehet päättivät nostaa merikaapelin omaan käyttöönsä.

Somerin ja Narvin välissä sijaitsi kaapelia, mutta se oli liian painavaa nostaa. Sen sijaan Suursaaren ja Haapasaaren välissä oli kevyempää tavaraa. Sitä lähdettiin hakemaan ensin Suursaaren päästä. Tammion miehet naarasivat, mutta totesivat, että laivojen ankkurit olivat katkoneet kaapelin monesta kohtaa. Naarat jäivät meren pohjaan. Sitten päätettiin yrittää Haapasaaren rannasta. Kaapelia vedettiin jonkin matkaa, mutta salmen suulla se meni poikki. Kaapeli jäi sillä kertaa mereen.

Tammion isännät palasivat kotiin, pohtivat asiaa uudelleen ja päättivät pian yrittää saaren ulkopuolelta, missä oli kova savipohja. Sieltä kaapeli nousikin hienosti, saatiin ylös ja kerittiin Volte Suomalaisen jahtiin. Haminasta palkattiin Vaulo-niminen puhelinasentaja tekemään asennuksen vaatimat työt.

Talkoilla hoidetaan asioita

Rahat kaikkeen toimintaan hankittiin talkoilla. Talvella 1925 pidettiin kokous, jossa sovittiin kevään ja kesän toimenpiteistä. Vuoden 1925 kesäjuhlien vetonaulaksi sovittiin arpajaiset, joiden päävoitoksi tulisi soutuvene. Sen veistivät kevään mittaan Tommon Aaro ja Harjun Emil. Koukilan metsästä saatiin kokonainen puu, josta syntyivät veneen laidat. Arpajaiset tuottivat 16 000 markkaa. Rahoilla katettiin koko puhelinhanke, jonka muistona museossa on tallella 25-reikäinen puhelinkeskus.

Aleksanteri Mondolinin tekstiä muokannut Anne Mattsson 2.6.2017, kuvat Miina Keto